Rasvat

Rasvat




Rasva on lipidi, eli se liukenee huonosti veteen, mutta liukenee hyvin poolittomiin orgaanisiin liuottimiin. Tyydyttämättömien rasvojen sulamispisteet ovat tyydyttymättömien rasvahappojen tapaan alhaisempia kuin tyydyttyneiden. Tämä on seurausta tyydyttymättömien rasvojen rasva- asyylien kaksoissidosten mutkista, jotka haittaavat triglyseridi-molekyylien pakkautumista kiteiksi.


Lipidi= yhteisnimi eliöiden solukoissa ja kudoksissa syntyneille rasvoille ja rasvamaisille yhdisteille, kuten rasvoille, öljyille ja vahoille.
Öljyt= kasviöljy on kasveista saatavaa öljyä. Kasviöljyä valmistetaan yleensä kasvien tuottamista siemenistä tai pähkinöistä.
Triglyseridit=  eli varsinaiset rasvat muodostuvat yhdestä glyserolimolekyylistä sekä siihen esteröityneistä kolmesta rasvahappoketjusta.


Tyydyttyneiden ja tyydyttymättömien rasvojen rasvahappojen erot heijastuvat rasvojen olomuotoon sekä niiden tehtäviin ja vaikutukseen elimistössä.

Proteiini

Proteiinit
Orgaaninen yhdiste sisältää hiili-hiili sidoksia .Historiallisista syistä myös metaani ja metyyli - ryhmä luetaan organisiin yhdisteisiin, mutta alkuainehiili ( timantti, grafiitti, amorfinen  hiili) epäorgaanisen kemiaan. Kaikki eliöt ovat riippuvaisia orgaanisista yhdisteistä . Useimmat ravintoaineet , kuten rasvat, proteiinit, hiilihydraatit ja vitamiinit, ovat orgaanisia yhdisteitä ,samoin kuin elämälle tärkeät aineet kuin hemoglobiini, lehtivihreä, entsyymit ja hormonit.


Funktionaalinen
Funktionaalinen ryhmä eli toiminnallinen ryhmä on molekyylin sisältämä atomi, atomiryhmä tai sidos, joka antaa sille tyypillisesti kemiallisesti ja fysikaalisesti ominaisuudet riippumatta molekyylin muusta rakenteesta. Kemiallisissa reaktioissa kohdistuu useimmiten funktionaaliseen ryhmään tai sen läheisyyteen. Funktionaalinen ryhmä voi muuttua tai sen paikalle voi tulla jokin toinen funktionaalinen ryhmä.


Proteiinit ravinnossa
Paljon proteiineja sisältävät muun muassa juusto, kala, palkokasvit, liha, kana, kananmunat ja pähkinät. Myös maito ja maitotuotteet ovat tärkeitä proteiininlähteitä. Usein ihmiset saavat kuitenkin valtaosan proteiinista viljatuotteista. kuten leivästä ja pastasta. Kaikki kasvikset sisältävät proteiinia, mutta tuoreissa hedelmissä proteiinien osuus on melko alhainen. Proteiinien ravitsemuksellinen laatu määritellään niiden sisältämien  aminohappojen mukaan.


Proteiini eli Valkuaisaine on  aminohappoketjusta koostuva orgaaninen yhdiste tai toisiinsa liittyneen aminohappoketjun muodostama kompleksi. Proteiinit kuuluvat perusravintoaineisiin rasvojen ja hiilihydraattien kanssa. Lähes kaikilla tunnetuilla eliöillä proteiineja muodostavat samat 20 aminohappoa. Aminohapot ovat sitoutuneet toisiinsa peptidisidoksin. Aminohappoketjuja kutsutaan myös polypeptideiksi. Muutaman aminohapon ketju on oligopeptidi.


Rakenne
Proteiinien rakennetta luokitellaan neljällä tasolla.
Primaarirakenne on aminohappojen järjestys polypeptidiketjussa. Aminohapot liittyvät toisiinsa peptidioksin.
Sekundaarirakenteella viitataan muun muassa proteiinin muotoon vaikuttaviin rikkisiltoihin ja vetysidoksiin, jolla vaikutusta atomien järjestykseen polypeptidiketjun selkärangassa. Tunnetuimat sekundaarisrakenteet ovat a-kierteet eli a heliksit ja B-laskokset eli B levyt (lamellit). A-heliksi on yleinen rakenne pallomaisilla eli globulaarisilla  proteiineilla. Tertiaarirakenne tarkoittaa proteiinin avaruudellista rakennetta kokonaisuudessaan. Tertiaarirakenteen muodostumiselle tärkeitä ovat etenkin vetysidokset ja rikkisillat. Proteiinin denaturoituessa lämpötilan tai kemikaalin vaikutuksesta sen tertiaarirakenne hajoaa. Kvatermaarirakenne tarkoittaa usean aminohappoketjun ryhmittymää. Esimerkiksi hemoglobiini on neljän yhteen liittyneen proteiinin muodostama tetrameeri.
Edellä mainittujen rakenteiden lisäksi löyhempänä rakenteena voidaan pitää erilaisia proteiinien muodostamia toiminallisia komplekseja , kuten DNA ; n replikaatiosta  vastaava kompleksi. Kompleksin osat ovat erillisä proteiineja. Proteiinit ovat niin pieniä ettei, niiden rakennetta  voida tutkia tavallisella valomikroskoopilla. Proteiinien tai proteiinikompleksien karkea rakenne voidaan selvittää  elektronikryomikroskopialla. Proteiinien atomitaso rakenne saadaan selville röngtenkristallografialla tai ydin mangneettisella resonassispektroskoopilla.


Denaturoituminen
on biokemian käsite, jolla tarkoitetaan nukleiinihapon  tai proteiinin kvatemaari -, sekundaari - tai tertiäärirakenteen tuhoutumista , jonka seurauksena proteiini menettää biologisen toimintakykynsä. Denaturoituminen voi olla palautuvaa tai palautumatonta. Denaturoitumisen voivat aiheuttaa muun muassa lämpöenergia, alkoholi, raskasmetallit ja hapot sekä emäkset. Proteiinit voivat myös denaturoitua voimakkaan ravistelun tai vispauksen johdosta. Esimerkiksi marengin valmistuksessa kananmunan valkuaista vispattaessa proteiinit denaturoituvat ja muuttuvat vaahdoksi.

Koaguloituminen
koaguloituminen tarkoittaa toimenpidettä, joka aiheuttaa sakeutumista hyytymistä tai jauheen eli hiutaleiden muodostumista. Koaguloituminen on kemiallinen prosessi. Proteiinit jähmettyvät eli koaguloituvat lämmön vaikutuksesta, esimerkiksi kananmunan kovettuminen keittäessä on koaguloitumista. Proteiinien koaguloitumisen voi aiheuttaa myös pH:n tai suolaisuuden muutos.

Muovit

Muovit


Muovi on yleisnimitys polymeereistä koostuville materiaaleille.
Yleisimmät muovi laadut ovat polyeteeni, polyvinyylikloridi, polystyreeni ja polypropeeni.

Ympäristömerkit

2.








1.Euroopan ympäristömerkki (Eurokukka)

-EU-ympäristömerkki kertoo tuotteen ja palvelun ympäristöystävällisyydestä puolueettomasti, unohtamatta tuotteen laadukkuutta ja turvallisuutta.

Voimassa kaikissa EU- ja ETA-maissa, jokaisessa maassa on organisaatio valvomassa merkin käyttöä ja valvomassa sen kehitystyötä. Merkki luotiin 1992 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella. EU-ympäristömerkkijärjestelmä on osa Euroopan yhteisön kestävää kulutusta ja tuotantoa koskevaa politiikkaa, jolla pyritään vähentämään kulutuksen ja tuotannon kielteisiä vaikutuksia ympäristöön, terveyteen, ilmastoon ja luonnonvaroihin.

2.Joutsenmerkki

-Joutsenmerkki kertoo palvelun tai tuotteen olevan ympäristön kannalta parhaiden joukossa, merkin tavoite on edistää kestävää kehitystä. Joutsenmerkittyjen tuotteiden ja palveluiden on täytettävä hyvin tiukat ympäristövaatimukset, jotka perustuvat elinkaariajatteluun, mikä tarkoittaa sitä, että huomioidaan tuotteiden raaka-aineet, valmistuksen, käytön sekä loppusijoituksen Lisäksi laadulle, terveydelle ja turvallisuudelle asetetaan vaatimuksia.

3.Luomumerkki

-Luomu on lyhennys sanasta luonnonmukainen. Luomuviljelyssä ei käytetä keinolannoitteita saati keinotekoisia torjunta-aineita. Ravinteet lisätään eloperäisessä (karjalanta, kompostina tai viherlannoituksessa -kyntämällä palkokasvipitoinen kasvusto lannoitteeksi) muodossa maahan. Kasvitauteja ja tuholaisia torjutaan viljelykeinoin, luontaisten vihollisten, biologisten torjunta-aineiden ja kestävien lajikkeiden avulla. Rikkakasvit pidetään kurissa rikkakasvien liekityksellä, viljelykierrolla ja harauksilla.

Kotieläimet saavat luomutiloilla elää mahdollisimman lajityypillistä elämää. Niillä täytyy olla tarpeeksi tilaa itsensä puhdistamiseen, makuulle käymiseen helposti ja liikkumiseen. Emot saavat hoitaa jälkeläisensä itse ja eläimet syövät luomurehua ja niiden sairaudet ja tapaturmat pyritään ennaltaehkäisemään kunnollisen hoidon ja monipuolisen ruokinnan avulla.

Luomumerkki eli ns. Aurinkomerkki noudattaa EU:n asetuksen luomuehtoja ja osoittaa tuotteen olevan suomalaisen viranomaisen valvonnassa. Tuote on pakattu, etiketöity tai valmistettu Suomessa. Merkin myöntää Kasvituotannon tarkastuskeskus -KTTK.

4.Leppäkerttumerkki

-Luomuliiton merkki, joka kertoo tuotteesta lähes saman, kuin luomumerkkikin.

5.Demeter-merkki

-Biodynaamisen tuotannon tunnukseksi on valittu sana Demeter, joka on muinaisen Kreikkalaisen viljan, kaikkien elävien kasvien ja sadonkorjuun jumalattaren nimi. Pääsääntönä on, että biodynaamisesti viljellyllä maatilalla tulee olla karjaa.

Suomen Biodynaaminen yhdistys on perustettu 1946.

6.WWF (Maailman luonnonsäätiö)

-Merkkiä käytetään järjestön varainhankintaan ja luonnonsuojelukohteiden tukemiseen. Järjestö perustettiin vuonna 1961 ja se on kansainvälinen ympäristöjärjestö. WWF:n pyrkimyksenä on pysäyttää ympäristön tilan huononeminen ja rakentaa tulevaisuutta, jossa ihmiskunta elää sopusoinnussa luonnon kanssa

7.Kierrätysmerkki

-Kierrätysmerkin käyttöä ei valvo kolmas osapuoli, eikä sen käytölle ole yhtenäisiä sääntöjä. Merkki voi kertoa pakkauksen sisältävän kierrätysmateriaaleja tai, että tuotte soveltuu kierrätettäväksi.

8.Reilun kaupan merkki

-Merkki kertoo tuotteen täyttävän Reilun kaupan ehdot. Tuotteiden tuottajat saavat työstään markkinahintoja paremman korvauksen. Merkin käyttöoikeuden voi myöntää vain Reilun kaupan edistämisyhdistys.

9.Energiamerkki

-Merkki otettiin käyttöön 1995-vuoden aikana, se ilmaisee, miten energiaa säästävä taikka kuluttava kone on muiden vastaavien laitteiden joukossa. Lisäksi kulutus kerrotaan siinä kilowatteina ja melutaso desibeleinä. A-luokassa oleva laite (vihreä väri) kuluttaa vähiten energiaa ja G-luokkaan(punainen väri) kuuluva taas eniten.

Elinkaari

Elinkaari on elävän olennon ,laitteen tai ilmiön toiminnallisuutta  kuvaava kaari


Tuotteen elinkaari kuvaa tuotteen valmistusta käyttöä ,kulumista ja rikkoutumista/vanhaksi menemistä.


Teknillisen laitteen elinkaari tarkoittaa sen käyttöaikaa tuotteen. . Tuotteen elinkaari alkaa jo esisuunnitteluvaiheessa, tuotteelle asetettavia vaatimuksia kartoitettaessa ja tuotteen ominaisuuksia määriteltäessä


Ominaisuuksien määrittelyn jälkeen suunnitteluvaiheessa tuote muokkaantuu yleensä useiden iteratiivisten suunnittelunsyklien ja mahdollisten prototyyppivaiheiden aikana .Suunnitteluvaiheen jälkeen tuote siirtyy tuotantoon ja valmistuu käyttäjille käytettäväksi .Käytön aikana sitä huolletaan ja parannellaan vikoja korjaamalla sekä uusia ominaisuuksia lisäämällä .Tuotteen elinkaaren viimeinen vaihe on tuotteen poistuminen käytöstä joko jätteeksi tai kierrätyksen.



















Elinkaaren eri vaiheita ovat raaka-aineen tuottaminen, tuotteen valmistus, säilytys, kuljetus, käyttö ja jätteen hyödyntäminen tai hävittäminen.

Jätteet

Jätteet lajitellaan biojätteisiin, kuivajätteisiin (ei sisällä biojätettä), sekajätteisiin (=biojäte + kuivajäte.), pienmetalli -hyötyjätepisteet, lasi, kartonki, paperi, vaaralliset jätteet, sähkö- ja elektroniikkaromu, erikseen kuljetettavat jätteet, puu, asbesti, lääkkeet, puutarhajätteet ja rakennusjäte.

Ongelmajäte tarkoittaa vaarallista jätettä, joka voi kemiallisten tai muiden ominaisuuksiensa vuoksi aiheuttaa erityistä vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle, ja sen takia erikoiskäsittelyä.
Ongelma jätteitä ovat mm. akut, paristot, loistevaloputket, maalit ja lääkkeet.

Energiajäte tarkoittaa sekajätteestä eroteltua jätettä, joka poltetaan voimalaitoksissa ja siitä saadaan tuotettua sähköä ja lämpöä.

Sekajäte sekä kuivajäte ovat kierrätykseen kelpaamatonta jätettä, jotka päätyvät kaatopaikalle tai jätevoimalaitokseen poltettavaksi.

Biojäte on eloperäistä jätettä. esim. teepussit, hedelmät ja niiden kuoret, kahvinporot jne. Biojätteen voi kompostoida ja siten hyödyntää  multana vaikka kukkapenkissä.


Hyödyntämiskelpoinen jäte tulee lajitella sille varattuihin kierrätyspisteisiin. Hyödyntämiskelpoista jätettä ovat mm. lasi, metalli, keräyspahvi, kartonki ja muovi.


Jäteastiaksi ei kelpaa mikä tahansa astia. Jäteastian tulee olla turvallinen, toimiva ja kestävä, sekä siinä tulisi olla kansi. Jäteastiaksi suositellaan käytettävän vain siihen tarkoitukseen valmistettuja jäteastioita, joita myydään mm. rautakaupoissa.

Muovijätteen kierrätys rajoittuu yleensä palautuspulloihin, jotka palautetaan kaupoissa tms. oleviin palautuspisteisiin.